Piraattipuolue vaatii teosten yksityisen kopioinnin laillistamista. Yksityisellä kopioinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yksityishenkilön ilman voitontavoittelua harjoittamaa digitaalisten kopioiden valmistamista teoksesta joko itselleen lataamalla tai muille jakamalla esimerkiksi vertaisverkkojen välityksellä. Kulttuuri syntyy vuorovaikutuksesta ihmisten välillä. On järjetöntä väittää, että kulttuurin jakaminen on sille haitallista. Kulttuurin arvo kasvaa jaettaessa, jolloin kasvavat myös taiteilijan mahdollisuudet ansaita kulttuuria tuottamalla. Ihminen, joka tuntee saavansa taiteilijalta jotakin arvokasta, antaa mielellään myös jotain arvokasta takaisin. Tiedostonjakamista ei tule rajoittaa, eikä siitä pidä rangaista, vaan siihen tulee kannustaa.
Yksityiskopioinnista ei ole merkittävää haittaa yksilöille
On oleellista huomata, että teoksia kopioidaan netissä runsaasti jo nyt, niin laittomasti kuin laillisestikin. Onkin kyseenalaista, miten paljon laillisuus todellisuudessa voisi lisätä lataamista. Tiedostojen lataaminen oli myöskin laillista ennen Lex Karpelan voimaantuloa vuonna 2006. Voikin siis hyvin olla, ettei epäkaupallisen kopioinnin laillistaminen muuttaisi yhtään mitään. Mutta jos tiedostonjakaminen todella on näin laajalle levinnyttä, mikä on sen vaikutus? Musiikki- ja elokuvayhtiöt maalaavat mielellään sellaisen kuvan, että tiedostonjakaminen olisi tuhoamassa heidän koko liiketoiminta-alansa. Pitääkö tämä paikkansa?
Puolueettomat tutkimukset ja kulttuurialan ja valtioiden tilastot eivät tue väitettä, että nettipiratismi olisi romahduttamassa viihdeteollisuuden tai ajamassa kulttuurintuotannon alas. Tutkimuksia ja tilastoja käsitellään tarkemmin seuraavissa artikkeleissa:
Tiedostonjakamisen vaikutuksista kaupalliseen kulttuurintuotantoon
Tutkittua asiaa tiedostonjakamisesta
Vaikka viihdeteollisuudella pyyhkii yleisesti ottaen hyvin, CD-levyjen myynti on kuitenkin laskenut. Osassa maissa laskua on kompensoinut varsin hyvin digitaalisen musiikkimyynnin kasvu. Suomessa digimusiikkiala on kuitenkin kehittynyt hitaasti johtuen pienestä markkina-alueesta. Suomeen on ollut vaikeaa saada kannattavia sopimuksia. Kyse voikin olla siitä, että CD formaattina alkaa olla kuluttajien mielestä vanhentunut, ja kuluttajat hankkisivat musiikkia mieluummin jossakin muussa muodossa.
Musiikin kulutuksen kanssa myös kilpailevat nykyään entistä enemmän elokuvat, internetin selailu ja tietokone- ja konsolipelit:
DVD-myynnin aiheuttaman kilpailun lisäksi musiikin myynti kärsii kilpailusta muidenkin viihdemuotojen kanssa. Yhdysvalloissa toimivan, Tilastokeskusta vastaavan Bureau of the Census -viraston tekemien kyselyiden mukaan ihmiset käyttävät nykyään aiempaa vähemmän aikaa musiikin kuuntelemiseen. Vuonna 1996 keskimääräinen yhdysvaltalainen käytti tallennetun musiikin kuuntelemiseen yhteensä noin 292 tuntia vuodessa. Television katseluun käytettiin 1 559 tuntia vuodessa, videopelien pelaamiseen 25 tuntia, ja Internetin käyttöön vain 10 tuntia. Vuoteen 2005 mennessä musiikin kuunteleminen oli pudonnut 196 tuntiin vuodessa, siinä missä television katseleminen oli noussut 1 659 tuntiin, videopelit 73 tuntiin ja Internetin käyttö 169 tuntiin. (Internet-käytöstä oli erikseen rajattu pois eri tavat hakea perinteisiä medioita Internetin välityksellä, ja laskettu esimerkiksi ladatun musiikin kuuntelu musiikki- eikä Internet-kategoriaan.) – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Kulttuuriala ylipäänsä on joutunut myös kilpailuun ilmaistuotannon kanssa:
Osa kulttuurialalla toimivista onkin sitä mieltä, että ala on kriisissä, mutta ei niinkään tiedostonjakamisen vuoksi, vaan tarjonnan runsauden ylipäätään. — Ilmaiseksi on saatavilla niin paljon musiikkia, niin laittomasti kuin aivan laillisestikin, että suurin ongelma on löytää aikaa kaiken kiinnostavan kuuntelemiseen. Kuluttajien huomiosta on kilpailemassa niin suuri joukko yhtyeitä ja tekijöitä, että muiden kuin valmiiden supertähtien on yhä vaikeampaa saada itseään esille ja myytyä. — Laiton tiedostonjakaminen on siis enemmänkin osa suurempaa ongelmaa. Siinä missä yksittäisen ihmisen oli aiemmin itse asiassa suhteellisen vaikea saada käsiinsä musiikkia, netti on tehnyt siitä vallankumouksellisen helppoa. Kuluttajan ja musiikinystävän kannalta tilanne on tietenkin erinomainen: musiikkia on kirjaimellisesti saatavilla enemmän kuin koskaan ehtii kuunnella. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Ilmaistuotannon ja tiedostonjakamisen olisi yhdessä jo pitänyt kaataa koko kaupallinen kulttuuriala, jos viihdeteollisuuden lobbausjärjestöjen logiikka olisi paikkansapitävää. Tästä ei ole näyttöä, mutta piratismin tappioista esitetään usein villejä väitteitä:
Yleisesti ottaen julkisuudessa esitetään tiedostonjakamisen aiheuttamista tappioista paljon suurempia lukuja kuin mikä olisi aiheellista. Tyypillinen laskutapa aloittaa arvioimalla, montako kopiota jostakin teoksesta on levitetty laittomasti. Sitten tämä määrä kerrotaan uuden teoksen myyntihinnalla ja ilmoitetaan saatu luku tiedostonjakamisen aiheuttamana tappiona. Laskutapa on tietenkin täysin absurdi, sillä se olettaa, että jokainen kopioitu teos olisi ostettu muuten. Koska ihmiset lataavat paljon enemmän kulttuuria kuin koskaan pystyisivät ostamaan, tämä oletus ei voi pitää paikkaansa. Lisäksi laskussa oletetaan, että tiedostonjakaminen todellakin automaattisesti vähentää myyntiä. Kuten olemme nähneet, tämä on vähintääkin kyseenalaista. Tällaisella laskutavalla onkin aina välillä saatu “tappioita”, jotka ovat suurempia kuin mitä kyseisten liiketoiminta-alojen kokonaisvoitot ovat koskaan olleet! – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
On lisäksi muistettava, että tiedostonjakaminen ei voi vähentää sellaisen teoksen myyntiä, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Helppo ilmainen saatavuus netistä auttaa teosta leviämään ja tekijää kasvattamaan mainettaan. Monet kokeilevat aiemmin tuntemattoman tekijän teoksia ensin ilmaiseksi ja havaittuaan pitävänsä teoksista, hankkivat ne laillisia reittejä. Voi toki myös käydä niin, että kokeilija havaitsee teoksen huonoksi ja jättää sen ostamatta. Tätä on kuitenkin vaikea pitää epäreiluna. Kysehän on vain siitä, ettei kuluttajan tarvitse ostaa samalla tavalla sikaa säkissä kuin aiemmin. On helppo ajatella, että tiedostonjakaminen madaltaa kynnystä hankkia vähemmän tunnettujen tekijöiden teoksia. Tuntemattoman teoksen kokeileminen ensin ilmaiseksi voi johtaa ostopäätökseen, kun taas aiemmin oli helpompi ostaa vain sellaisia teoksia, joiden tekijät olivat yleisesti pidettyjä.
Yksityiskopioinnista on merkittävää hyötyä yhteiskunnalle
Tiedostonjakaminen rinnastetaan sen vastustajien retoriikassa usein varastamiseen. Musiikkikappaleen luvaton kopiointi olisi sama asia kuin sen varastaminen kaupasta. Ei kuitenkaan tarvitse paljoa miettiä, ennen kuin rinnastuksen ongelmat alkavat paljastua. Ilmeisin ongelma on, ettei kopioija varasta mitään, vaan kirjaimellisesti kopioi. Tilanne ei ole sama kuin kaupasta varastettaessa, jolloin alkuperäiseltä omistajalta viedään jotain. Varastamisessa on kyse siitä, että jokin esine, jolla on arvoa, vaihtaa omistajaa. Yhteiskunnan elintaso ei kohoa, mutta varkauden uhrin elintaso laskee. Kopioinnissa asia, jolla on arvoa, monistuu. Yhteiskunnan elintaso kohoaa, koska yhä useammilla on yhä enemmän arvokkaita asioita hallussaan. Kopioinnissa ei ole uhria, jonka elintaso laskisi.
Kopiointi saattaisi kuitenkin johtaa yhteiskunnan kannalta haitalliseen lopputulokseen, jos kulttuurin tuotanto todella romahtaisi sen seurauksena, eikä olisi mitään nykyistä liiketoimintamallia korvaavaa tapaa tuotannon säilyttämiseksi. Kuten edellä on osoitettu, todisteita kulttuurin tuotannon romahtamisesta ei ole. Kopioinnin mahdollisia haittoja voidaan korjata monenlaisilla toimilla, ja lisäksi on olemassa paljon nykyisille vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, joita on osittain jo otettukin käyttöön. Tekijöiden taloudellisesta asemasta löytyy lisätietoja Kaupallinen suoja-aika -sivulta.
Tiedostonjakamisen ansiosta suuri määrä kulttuuria on nyt helpommin saatavilla kuin koskaan aiemmin. Miksi kulttuurin parempi saatavuus olisi kulttuurille haitallista?
Yksityiskopioinnin valvominen johtaisi yksityisyyden suojan romuttamiseen – ja olisi mahdotonta
Viestintäsalaisuutta ja oikeusturvaa uhkaavat nykyään erityisesti valtioiden harjoittama terrorismin vastainen taistelu ja viihdeteollisuuden harjoittama piratismin vastainen taistelu. Molempiin kuuluvat vaatimukset sähköisen viestinnän tiukemmasta valvomisesta suhteettomin keinoin, jotka rikkovat oikeusvaltion perusperiaatteita. Teosten kopiot liikkuvat netissä kaiken muun luottamuksellisen verkkoliikenteen joukossa. Kopioinnin tehokas valvominen edellyttäisi kaiken nettiliikenteen seuraamista. Tällä hetkellä tiedostoja tosin jaetaan usein melko avoimissa vertaisverkoissa, mutta tiukempi valvonta ajaisi jakelijat tiukempaan viestinnän salaamiseen ja anonymisointiin.
Tiedostonjakamisen valvominen on osoittautumassa tekniikan kehityksen vuoksi mahdottomaksi:
Monilta tuntuu puuttuvan kykyä ymmärtää se, mikä oikeasti on järkevästi mahdollista tekniikan rajoissa. On fakta, että nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää on pian mahdotonta valvoa millään tyydyttävällä tasolla. Kun lähiaikoina verkkoyhteydet nopeutuvat, tietokoneiden tallennuskapasiteetti kasvaa ja salaustekniikat kehittyvät, tekijänoikeuslain kirjain muuttuu yhä merkityksettömämmäksi. Sitten kun kaikilla on kaikki maailmassa koskaan tuotettu kulttuuri koneellaan, on herttaisen yhdentekevä kysymys, miten he saivat käsiinsä sen kaiken. Tuntuukin, että moni tekijänoikeuslakien tiukempaa valvomista vaativa luulee voivansa tukistaa kaljua ja rakentaa siinä sivussa ikiliikkujan. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Miten kopioinnin laillistaminen vaikuttaisi?
Joskus väitetään, että tiedostonjakamisen laillistamisen jälkeen sen yleisyys kasvaisi räjähdysmäisesti. Kyse tuntuu kuitenkin olevan enemmän sukupolvi- kuin laillisuuskysymyksestä. Erityisesti nuoret jakavat tiedostoja sen laittomuudesta välittämättä, ja harrastus on leviämässä vanhempienkin sukupolvien keskuuteen. Monet tiedostonjakamisen nuorena aloittaneet jatkavat sitä vanhempana – ja opettavat harrastuksen omille lapsilleen. Jos tiedostonjakaminen ei olisi vaikuttanut rajusti myyntiin vain sen takia, ettei se vielä ole riittävän yleistä, kuinka yleistä sen oikein pitäisi olla, jotta vaikutus näkyisi?
Laillisuuskysyms ei välttämättä ole kovin oleellinen:
Tekijöiden kannalta tiedostonjakamisen laillisuutta tai laittomuutta paljon oleellisempaa on, että yhteiskunnan yleisesti hyväksymiin normeihin kuuluu tekijän palkitseminen hyvästä työstä. Tämän normin vallitessa tekijät saavat työstään korvausta vaikka tiedostonjakaminen olisi laillista, siinä missä sen puuttuessa tekijät saavat hyvin vähän, vaikka tiedostonjakaminen olisi laitonta (mutta yleistä). On myös uskottavaa olettaa, että nykyinen keinotekoinen vastakkainasettelu tiedostonjakajien ja tekijöiden välillä syö juuri tätä normia. — Mikäli tiedostonjakamisesta tehtäisiin laillista, voitaisiin tästä vastakkainasettelusta päästä eroon ja edelleen vahventaa normia, jonka mukaan hyvästä työstä tulee saada palkkio tavalla tai toisella. – Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010)
Laajakaistavero?
Joskus tarjotaan sellaista vaihtoehtoa, että yksityinen kopiointi laillistettaisiin, mutta vastineeksi säädettäisiin niin sanottu laajakaistavero, joka perittäisiin kultakin nettiliittymän haltijalta kuukausimaksun yhteydessä. Vaikka tällainen ratkaisu olisikin nykytilannetta parempi, Piraattipuolue vastustaa laajakaistaveron käyttöönottoa. Siihen liittyy merkittäviä ongelmia. On periaatteellisesti hyvin ongelmallista, että luomalla kulttuuriteoksia saa erityisoikeuden päästä osingoille lähes kaikilta kanssaihmisiltä kerätystä erityisverosta. Lisäksi vero kohdistuisi kaikenlaiseen informaation välittämiseen, riippumatta siitä, onko tiedon välittäminen tekijänoikeudellisesti relevanttia vai ei. Laajakaistaverolla saatuja maksuja olisi vaikeaa, ellei mahdotonta jakaa tekijöille tasapuolisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Tämä on vakava ongelma kaikissa hyvitysmaksuissa. Hyvitysmaksuilla ei niinkään kompensoida yksittäisiä tekijöitä laillisesta yksityiskopioinnista, vaan tuetaan yleisemmin koko alan toimintaedellytyksiä.