Piraatit ottavat kantaa uuteen tiedustelulainsäädäntöön

Osallistuimme tänään tiedustelulainsäädännön valmistelun kuulemistilaisuuteen ja koska ilmoittautuessa sai varata järjestölleen 5min aikaa oman näkökulmansa kertomiseen, käytimme tilaisuuden hyväksemme:

 
”Hyvät kuulijat,
 
Piraattipuolue arvostaa yksityisyyttä ja se onkin yksi tärkeimmistä syistä olemassaoloomme. Myös perustuslain laatijat ovat arvostaneet yksityisyyttä, sillä siellä lukee että kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Kansalaisten viestinnän yleinen valvominen on yksiselitteisesti perustuslain vastaista, eikä Piraattipuolue sallisi perustuslain tarjoaman yksityisyydensuojan heikentämistä varsinkaan näin merkittävällä tavalla. Yksityisyys on nykyään muutenkin jatkuvasti tulilinjalla.

 Piraatit ottivat viime vuonna kantaa aiheeseen todeten, että ”on perusteltua, että puolustusvoimilla on jonkinasteinen, lailla säännöstelty, oikeus ulkomaantiedusteluun maanpuolustusta ajatellen. On kuitenkin pidettävä tarkoin huolta siitä, ettei valvontaa käytetä oman maan kansalaisiin ja sille on oltava vahvat oikeudelliset perusteet.”

 On tosiasia, että käytännössä tämä haluttu valvontatapa ei täytä näitä kriteerejä. Ensinnäkin, lähes kaikkea verkkoliikennettä valvottaisiin, eli valvontaa käytettäisiin tahtomattakin oman maan kansalaisiin, ja toiseksi sille ei ole oikeudellisia perusteita, mikä nähdään jo siitä, että tämän lain takia halutaan muuttaa perustuslakia niin, että se käytännössä tuhoaa kirjesalaisuuden. Vaikka tietoverkkotiedustelu kohdennettaisiinkin vain maan rajat ylittävään liikenteeseen, meidän täytyy samalla muistaa, että n. 95% tietoliikenteestämme liikkuu Suomen rajojen ulkopuolelle.

 Nordstromin esityksessä esitetään tietoliikenteen käsittelyn kohdalla, että kerääminen tapahtuu automatisoidusti ja tallentaminen hakusanojen perusteella. Käytännössä siis kaikki kerätään, mutta hakusanojen perusteella päätetään mitä tallennetaan.

 Tämä on siis juuri sitä hyvästä syystä paheksuttua massavalvontaa. Kaikkien viestintää seurataan ja jos satutaan kuulemaan jotain jännää, heristellään korvia ja katsotaan mistä muusta siellä keskustellaan. Valvonta kohdistuisi myös oman maan kansalaisiin, sillä sitä on mahdotonta eritellä vaikka siihen pyrittäisiinkin.

 Viestintäministeriön edustaja antoi niinikään eriävän mielipiteensä, listaten kuusi hyvää syytä vastustukselleen:

 1. Kyseessä on massavalvonta, sillä siinä on kyse teknisestä pääsystä kaikkeen tietoliikenteeseen, ja että tiedustelu kohdistuu tosiasiassa myös suomalaisten viestintään.

 2. Viranomaisille voidaan antaa vain toimivaltuuksia, jotka perustuvat niiden lakisääteisiin tehtäviin. Tiedonhankintatoimivaltuudet ovat hyväksyttäviä vain, jos ne ovat välttämätön ja tehokas keino jonkin viranomaiselle säädetyn tehtävän hoitamiseksi

 3. Ministeriö myös totesi, että verkkovalvonnan tehokkuutta ei ole osoitettu, eikä vaihtoehtoja arvioitu, joten edellisen kohdan mukaan toimivaltuudet eivät voi olla hyväksyttäviä.

 4. Verkkovalvonnalla voi olla merkittäviä vaikutuksia yritystoimintaan ja massavalvonnan puuttuminen voi olla valttikortti, varsinkin kansainvälistä yritystoimintaa houkutellessa.

 5. Verkkovalvonnalla rajoitetaan perusoikeuksia, erityisesti oikeutta yksityisyyteen

 6. Verkkovalvonta heikentäisi tietoturvaa.

 Lisäksi on pöyristyttävää, että Nordströmin esitys kertoo heti ensimmäisellä sivulla, että valvonnasta halutaan säätää erikseen. Se tarkoittaisi sitä, että valvontalainsäädäntö tulee hyvin luultavasti sotilastiedustelulain perässä, joten vähintäänkin valvonnasta erikseen säädettäessä, luodaan sotilastiedustelulle tilaisuus käyttää uusia välineitä ja toimivaltuuksiaan ilman, että valvonnasta on vielä säädetty yhtään mitään. Se myös suurentaa riskiä sille, että valvonnasta ei loppujen lopuksi edes säädettäisi lakia joka taas jättäisi sotilastiedustelulle mahdollisuuden toimia täysin mielivaltaisesti, kunnes valvonnasta olisi vihdoin säädetty. Tämä voi helposti olla jopa vuosien pituinen ajanjakso. Vaikka meille onkin väitetty, että valvonta koskisi kaikkia päätöksentekovaiheita, niin miksi siitä pitää säätää erikseen “sitten joskus”? Nykyisellään tämä tärkeä osa kokonaisuudesta ei ole julkisesti arvioitavana, joten me yksinkertaisesti kieltäydymme hyväksymästä perusoikeuksien viemistä niin, ettei lisätoimivaltuuksien valvonnasta sovita samanaikaisesti.

 Piraattipuolue ei halua massavalvontaa Suomeen, eikä tekosyyksi käy se, että muualla tehdään ja jäädään jälkeen. Huono kehitys ja huonot päätökset kuuluukin jättää tekemättä. Nyt suunniteltu laki kuulostaa ikävästi projektilta, jossa halutaan laillistaa jo tällä hetkellä olemassaolevat perustuslain vastaiset tiedustelukäytännöt. Se lisäksi vähentää maamme houkuttelevuutta tietopalveluteollisuuden investointipaikkana merkittävästi. Missä ovat nyt ne poliitikkojen puheet, joissa Suomesta maalailtiin tietosuojan Sveitsiä? Näillä näkymin se Piraattipuoluetta miellyttävä tulevaisuuden visio on kariutumassa niin, että myös omien kansalaistemme oikeus yksityisyyteen on menossa sen surullisen kuuluisan pesuveden mukana.

 Siinä tapauksessa, että massavalvontaa aloitetaan kaikesta huolimatta harjoittamaan, vaadimme erittäin tiukkaa parlamentaarista ja tuomioistuinperusteista peräänkatsomista asiassa, sekä tuntuvat sanktiot valvontakeinojen väärinkäytöstä.

 Viranomaisen ei siis tule olla immuuni oikeudettomaan tietourkintaan. Tästä hyviä esimerkkejä ovat Mika Myllylään ja Anneli Aueriin kohdistuneet yksityisyyden loukkaukset, joissa yli sata poliisia on urkkinut tietoja ilman lupaa, pitkälti uteliaisuudesta. Entäs kun motiivina luvattomalle urkinnalle on esimerkiksi sievoinen summa rahaa tai muut henkilökohtaiset hyödyt? USA:n turvallisuusvirasto NSA:n työntekijät ovat käyttäneet massiivisia urkintajärjestelmiään urkkiakseen henkilökohtaisia tietoja puolisoistaan epäillessään uskottomuutta. Miten Suomessa aiotaan estää mm. tällaiset väärinkäytökset?”