Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Pekka Hyvärinen haluaisi nettivaltuutetun kaitsemaan harhateille ajautunutta nettiväkeä (HS.fi 10.11.). Hyvärinen visioi, että kansalaiset voisivat kannella moraalittomasta aineistosta, jota verkkoon laittaneita voitaisiin sakottaa tai velvoittaa heidät julkaisemaan langettava päätös.

JSN:n toiminta perustuu siihen, että tiedotusvälineet vapaaehtoisesti sitoutuvat noudattamaan yhteisesti sovittuja normeja. Hyvärisen moraalipoliisi sen sijaan valvoisi ilmeisesti pakolla jopa yksityishenkilöiden blogeja ja keskustelufoorumeita. Tällainen olisi juuri sellaista sananvapauteen sekaantumista, jota Hyvärinen kieltää haluavansa.

Internet on “kaikilta kaikille” -media ja poikkeaa luonteeltaan olennaisesti perinteisistä “harvoilta monille” -medioista. Hyvärisen ehdotus onkin naiiviudessaan hellyttävä. Hyvärinen ei näytä ymmärtävän, että moraalipaniikkiset sensuuriyritykset kääntyvät verkossa itseään vastaan. Sakkoja saaneiden sivustojen sisältöä alettaisiin heti tarkoituksellisesti levittää ympäri nettiä (ilmiö tunnetaan nimellä “Streisand effect”). Yksityishenkilöitä ei myöskään tietenkään voi järkevällä tavalla velvoittaa julkaisemaan moraalipoliisin langettavia päätöksiä. Yhtä mahdotonta on myös pakottaa ihmiset kirjoittamaan omilla nimillään.

Kukaan ei ole ehdottanut toripoliisia, jolle voisi tehdä kantelun loukkaavista kahvilakeskusteluista. Kahvilassa saa myös esiintyä ilman nimilappua. Suuri osa verkon kautta tapahtuvasta viestinnästä on verrattavissa lähinnä kaveripiirin pulinoihin. Jokainen nettisukupolven edustaja osaa erottaa toisistaan toimittajavastuullisen julkaisutoiminnan ja yksityishenkilöiden mielipidepalstat. Nuorison sijasta Hyvärisen kannattaisikin olla huolissaan omasta sukupolvestaan. Sillä kun näyttää olevan vielä pitkä matka sen hyväksymiseen, että sananvapaus on verkon myötä vihdoinkin todella toteutunut, hyvässä ja pahassa.

Torikeskustelujen sisällöstä oltiin kyllä huolestuneita antiikin Ateenassa, jossa valtaeliitin mielestä vääriä mielipiteitä esittänyt Sokrates tuomittiin kuolemaan nuorison villitsemisestä. Hyvärinen näyttäytyykin ehdotuksineen lähinnä yhtenä Sokrateen tuomitsijoista. Hän ei osaa sijoittaa asioita historialliseen kontekstiin, eikä ymmärrä ehdotustensa käytännön toteuttamisen mahdottomuutta.

Piraattipuolue ei halua, että netin “fantastisia mahdollisuuksia” tärvätään moraalipainkointiin ja väärien mielipiteiden kitkemiseen. Laittoman aineiston rajat on määritelty rikoslaissa. Ylimääräisiä moraalinvartijoita ei tämän lisäksi kaivata.