Piraattipuolue » Piraattiopiskelijat » Roni Kantola
Roni Kantola

Uusimaa / Vantaa
Uudenmaan Piraattien hallitusjäsen
Ympäristöekologian opiskelija
26 vuotta

Kotisivut | Blogi | Twitter | Facebook
Vaaligalleria-haastattelu
etunimi.sukunimi@piraattipuolue.fi
 

Olin kunnallisvaaleissa 2012 viidenneksi eniten ääniä saanut piraatti (180 ääntä).

Olen 26-vuotias ja opiskelen ympäristöekologiaa Helsingin yliopistossa.

Täydentäisin ehdokasjoukkoa hyvin esim. ympäristönsuojelun kannalta (”vihreä” ympäristötieteitä opiskeleva), mutta ennen kaikkea luonnontieteet ja tiede yleensä on asioiden oikeamman laidan löytämistä. ”Vähemmän väärä” on myös hyvä periaate. Tieteen lisäksi maailmanparantamisen keinona olen pitänyt myös taidetta, jonka parissa olen puuhaillut monipuolisesti. Suunnittelijuus olisi ehkä parempi sana ja se ulottuu minulla aina nettisivujen tekemisestä ja arkkitehtuurista animaatioon, musiikkiin, maalaamiseen ja runoiluun, muutaman mainitakseni. Taide lähtee mm. asioiden tekemisestä käytännöllisemmiksi ja somistamisesta, mutta on paljolti rajojen rikkomista ja uusien yhteyksien löytämistä. Tällainen on sillanrakentajuuden kannalta olennaista. Päällä on koko ajan loputon määrä projekteja.

Piraattien kanssa olen harvoin eri mieltä politiikasta yleisesti ottaen. Toisaalta olen hyvin myös muiden ihmisten hermolla, jos näin voi sanoa. Asioiden ottaminen hampaisiin, ihmisarvon, vapauden ja kehityksen puolustaminen ovat tärkeitä asioita minulle. Voisin myös hieman rivien välistä ja yksinkertaistaen sanoa olevani punavihreä, mutta toisaalta se sisältää todella monenlaisia vaihtoehtoja. Mahdollisuuksien monimuotoisuus (anteeksi, kuulostaa kokoomuslaiselta käsitteeltä) on tärkeää myös yhteiskunnan toimivuudelle. Erityisesti vuorovaikutteisuus kiinnostaa minua. Sopimusten pääasiallisina tarkoituksina on oltava ympäristön ja ihmisten toiminnan ”luonnollisen” monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin vahvistaminen keskittymällä niitä haittaavien tekijöiden sääntelyyn. Myös positiivista sääntelyä on oltava, koska ihmistoiminnallekin on keskeistä yhteisöaktiivisuus, mutta sen päätarkoituksena tulisi olla mahdollistaminen ja ehkä tarkkakin ohjaaminen hyviin käytäntöihin ilman suoranaisia pakotteita.

EU

Hapatus sikseen ja asiaan, EU-hapattamiseen. EU on suuri ja säätää monesta asiasta. En suoranaisesti vastusta tällaista byrokratiaa, mutta siinä on monia ongelmia. Joka tapauksessa näin tullaan melko paljolti tekemään, joten olisi hyvä päästä vähintään estämään huonoja päätöksiä ja lisäämään läpinäkyvyyttä ja tiedotusta. Tein yläasteella nettisivun ”antieurope”, jossa luki tällaisia ”Suomi ei ole Eurooppaa. EU on yritys. (kunhan edes yrittäisi)”. Sittemmin olen tullut EU-myönteisemmäksi mm. ”internationalistisen” mieleni takia. Lisäksi EU on tärkeä toimija maailmanlaajuisesti mm. ympäristöasioissa, ja olen opiskellut näitä asioita. EU:n haitallisuus on myös kiistämätöntä. Sarkaa riittää toisaalta lähes joka asiassa. EU on sopiva ”piracorelle”, eikä vain immateriaalivääryysjärjestelmän lieventämiselle tai sananvapauksien puolustamiselle. EU-maiden muidenkin kansalaisten yksilönvapaudet kiinnostavat minua, oikeuksineen. Monessa maassa asiat eivät ole niinkään ”hyvin” kuin täällä, ja niihin on pyrittävä vaikuttamaan myös ylhäältä käsin. On hyvä, että on monia eri hallinnon tasoja – vaikka oikeamminhan pitäisi sanoa ”yhteisten asioiden hoitamisen tasoa”. Räväkkyyttä on silti oltava, kuten huumeiden dekriminalisointi asialistalla.

EU voi mahdollistaa monia tulevaisuuden projekteja, jotka voivat esim. lisätä toimivampaa vuorovaikutteisuutta. Tässä (pdf) joitakin esimerkkejä hyvästä ”näpertelystä”. Käytännössä EU voisi auttaa lähidemokratian ja muun ”uudenlaisen” demokratian kanssa. Etätyökehityksen tukeminen, paikallisten ym. valuuttojen mahdollistaminen, ympäristön kannalta toimivien käytäntöjen tukeminen, yhteisten työmarkkinoiden, joukkouttamisen, joukkorahoituksen, yhteisen opetuksen, tietopankkien, pörssien ym. vuorovaikutuksen tukeminen… tässä muutamia asioita, mitä EU voisi tehdä, enkä nyt vain tarkoita rahan syytämistä erillisiin projekteihin, vaikka siitäkin voi joskus olla apua. Tällainen immateriaalinen kehitys on paljolti tuottavaa ja kevyttä, ja lisäksi osittain tarpeellista haitallisesti ”ylläpidettävien” immateriaalioikeuksien vähentämisen yhteydessä.

EU:n parlamentin tulisi olla oikeasti se, joka säätää asioista, eikä muiden EU:n elinten. Toisaalta nytkin päätettiin huonosti, ja tulevaisuus riippuu paljolti hallituksista; tonnin hiilidioksidia saa päästellä hampurilaisen hinnalla. EU:n tarkoitus on ollut lisätä vapaata kilpailua ja liikkuvuutta ja niin tulee jatkossakin olla, mutta se edellyttää turvallisten olosuhteiden ylläpitämistä. Rahoituskriisin ratkaiseminen vaatii asioiden tarkistamista, sekä kunnollista avoimuutta ja luottamusta. Rahan siirtelyn tulee olla perusteltua ja hyväksyttyä, mutta myös tarpeeksi joustavaa ja kohdistettua. Viime kädessä paras kohdistuksen tapa on perustulo tmv. yksilölle. Muuten asioiden voi antaa romahtaakin. Taloudellinen ja muu epätasa-arvo maiden välillä (lue: epäoikeudenmukaisuus ihmistä kohtaan, tasa-arvo varsinkin systeemien välillä on epämääräinen käsite) on saatava pienenemään, ja keinoina on pelisääntöjen yhtenäistäminen, mm. työntekijöiden ja opiskelijoiden polkemisen rajoittaminen.