Tälle sivulle kootaan äänestettäväksi suositeltavien ehdokkaiden tiedot. Jos tiedät hyvän ehdokkaan, voit ehdottaa häntä lisättäväksi sivulle vaalipaallikko@piraattipuolue.fi. Kysymme ehdokkaalta itseltään saako hänet lisätä. Listaa päivitetään vaalipäivän aamuun saakka.

Suosittelemme seuraavia ehdokkaita kuntavaaleissa

Helsinki:

Elias Vartio (sit.), Keskusta, 545, https://www.eliasvartio.fi/

Satu Immonen, Liberaalipuolue, 558, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/satu-immonen/

Marek Nečada, Liberaalipuolue, 578, https://necada.org/helsinki2025/

Reetta Ojala, Liberaalipuolue, 579, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/reetta-ojala/

Espoo:

Timo Kilpiäinen, Vihreät, 40, https://www.facebook.com/Timokilpiainenespoo

Sanna Kurronen, Liberaalipuolue, 428, https://www.sannakurronen.fi/

Kauniainen:

Marjut Uusmäe, Liberaalipuolue, 50, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/marjut-uusmae/

Kirkkonummi:

Rauli Leinonen, Liberaalipuolue, 44

Lohja:

Richard Andersson, Liberaalipuolue, 215, https://richard-andersson.fi/

Vantaa:

Jyri Hämäläinen, Liberaalipuolue, 3, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/jyri-hamalainen/

Porvoo:

Tomi Pohjalainen, Liberaalipuolue, 3, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/tomi-pohjalainen/

Salo:

Tomi Hietala, Liberaalipuolue, 213, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/tomi-hietala/

Turku:

Jesse Putkonen, Liberaalipuolue, 547, https://www.jesseputkonen.fi/

Riihimäki:

Tiia Lehtisalo, Vihreät, 98, https://www.tiialehtisalo.fi/

Hausjärvi:

Joni Mahlamäki, Liberaalipuolue, 9

Tampere:

Julia Sangervo, Vihreät, 365, https://www.juliasangervo.fi/

Johanna Kivistö, Vasemmistoliitto, 493, https://msha.ke/johanna.kivisto

Tomi Hiltunen, Liberaalipuolue, 564, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/tomi-hiltunen/

Jyväskylä:

Arto Lampila, Vihreät, 266, https://alampila.fi/

Joensuu:

Tomi Mertala, Liberaalipuolue, 28, https://www.tiktok.com/@mertalantomi

Tea Törmänen, Vihreät, 343, https://www.facebook.com/tea.tormanen/

Liperi:

Aleksi Löfgrén, Kokoomus, 61

Kuopio:

Markku Mononen, Liberaalipuolue, 442

Sotkamo:

Simone Kallio, Liberaalipuolue, 2

Vaasa:

Ari-Pekka Pulkkis, Vihreät, 16, https://bsky.app/profile/vitaaliveli.bsky.social

Oulu:

Aki Kivirinta, Liberaalipuolue, 102, https://www.threads.net/@akikivirinta

Janne Hakkarainen, Vihreät, 246, https://jannehakkarainen.fi/ 

Rovaniemi:

Ville Romakkaniemi, Liberaalipuolue, 34

Suosittelemme seuraavia ehdokkaita aluevaaleissa

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue:

Sanna Kurronen, Liberaalipuolue, 2008, https://www.sannakurronen.fi/

Marjut Uusmäe, Liberaalipuolue, 2016, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/marjut-uusmae/

Itä-Uudenmaan hyvinvointialue:

Tomi Pohjalainen, Liberaalipuolue, 2298, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/tomi-pohjalainen/

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue:

Jyri Hämäläinen, Liberaalipuolue, 2187, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/jyri-hamalainen/

Varsinais-Suomen hyvinvointialue:

Tomi Hietala, Liberaalipuolue, 2649, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/tomi-hietala/

Kanta-Hämeen hyvinvointialue:

Tiia Lehtisalo, Vihreät, 2093, https://www.tiialehtisalo.fi/

Pirkanmaan hyvinvointialue:

Johanna Kivistö, Vasemmistoliitto, 2342, https://msha.ke/johanna.kivisto

Julia Sangervo, Vihreät, 2576, https://www.juliasangervo.fi/

Etelä-Savon hyvinvointialue:

Pietari Virtanen, Liberaalipuolue, 2148, https://liberaalipuolue.fi/vaalit-2025/pietari-virtanen/

Pohjois-Karjalan hyvinvointialue:

Tomi Mertala, Liberaalipuolue, 2176, https://www.tiktok.com/@mertalantomi

Pohjois-Savon hyvinvointialue:

Markku Mononen, Liberaalipuolue, 2451

Keski-Suomen hyvinvointialue:

Arto Lampila, Vihreät, 2037, https://alampila.fi/

Pohjanmaan hyvinvointialue:

Ari-Pekka Pulkkis, Vihreät, 2278, https://bsky.app/profile/vitaaliveli.bsky.social

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue:

Aki Kivirinta, Liberaalipuolue, 2100, https://www.threads.net/@akikivirinta

Lapin hyvinvointialue:

Ville Romakkaniemi, Liberaalipuolue, 2325

Artikkeli Piraattipuolue tiedottaa vaaleihin osallistumisesta julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..

Kannatuksen voi nykyisin tehdä kätevästi verkossa vahvalla tunnistautumisella. Kannatusilmoituksen tekeminen ei sido sinua puolueen äänestämiseen eikä sen tarvitse tarkoittaa edes puolueen tavoitteiden kannattamista – vain sitä, että mielestäsi piraattipuolueen tulisi palata puoluerekisteriin. Voit siis allekirjoittaa samalla vaikka useamman puolueen kannattajakortin!

Jos saamme 5000 allekirjoitusta kerätyksi  ennen kesäkuun europarlamenttivaalien ehdokasasettelua keväällä, niin saatte ainutlaatuisen mahdollisuuden äänestää Euroopan piraattien joukkoon myös sinivalkoista ääntä! Seisomme Euroopan piraattien yhteisen vaaliohjelman ja strategian takana. Lupaamme myös tuoda piraattien päätöksissä teidän äänenne esiin!

Allekirjoittaminen onnistuu täällä:  https://puoluerekisteri.fi/#/puolue/51
Kohti radikaalia demokratiaa, hajautettua valtaa, inhimillistä ja ekologisesti kestävää teknologiaa!

Artikkeli Kannattajakorttikeräys on käynnissä! julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..

Vapaa julkaistavaksi heti

Piraattipuolue muuttaa nimensä Äärikeskusta r.p.:ksi. Uuteen nimeen liittyvä sääntöuudistus on vireillä ja visuaalista ilmettä ryhdytään uudistamaan välittömästi.

Uudistuksen taustalla on pitkä selvitystyö ja vuosien varrella kertyneen palautteen läpikäyminen. Lopulta sisäisessä keskustelussa päästiin nopeasti yhteisymmärrykseen. Tämä oli puolueaktiiveille helpotus, sillä takavuosien keskustelut puolueen nimestä ja brändistä ovat saaneet puolueen näyttämään kaikkea muuta kuin avoimelta ja elinvoimaiselta puolueelta. ”Suunnitelmissani ei muutaman edeltäjäni tapaan ole erota ja perustaa uutta puoluetta. Nimi vastaa suuren yleisön toiveeseen,” kertoo puheenjohtaja Pekka Mustonen.

Puolue on saanut vuosien varrella paljon palautetta nimestä, jonka on katsottu herättävän mielleyhtymiä pikemminkin Kapteeni Koukkuun ja Jack Sparrowiin kuin tiedon ja teknologian politiikkaan. Muiden omaisuutta ryöstelevien kujeilevien anarkistien on katsottu olevan huono pohja poliittisen puolueen julkisuuskuvalle. Puolueen sisäisessä aivoriihessä haluttiin hakea esikuvaa mieluummin esimerkiksi 1700-luvun Euroopan meri-imperiumien kaltaisista, siirtomaaherran jämäkkyyttä huokuvista kohteista. Imperiaaliseen nimeen ei kuitenkaan päädytty, koska haluttiin kuitenkin asemoitua eri tavalla kuin kokoomus.

Päätöksen Äärikeskusta-nimestä sinetöi lopulta se, että tunnistettiin keskustapuolueen hylkäämän alkiolaisen aateperinteen olevan hyvin luonteva ideologinen tausta piraattiliikkeelle, jonka tavoitteena on hajautettu, hengensivistystä arvostava ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Haluammekin toistaa tämän tiedotteen loppuun vanhat äärikeskustalaiset teesit desentralisaatiosta.

Lisätietoja antavat brändityöryhmän vetäjät:

Pekka Mustonen
Piraattipuolueen puheenjohtaja
+358 50 322 1071
pekka.mustonen@piraattipuolue.fi

Juho Karvinen
Puoluevaltuuston puheenjohtaja
+358 50 345 5023
juho.karvinen@piraattipuolue.fi

Desentralisaatiosta

Yhteiskunnan kolmijäsennys talouden, politiikan ja kulttuurin elämänpiireihin voidaan laajasti tulkiten nähdä desentralisaatioon liittyväksi. Kansainvälisellä tasolla sen voitaisiin nähdä lisäävän rauhanomaisen kehityksen mahdollisuuksia: maantieteellisten rajojen merkitys vähenisi ihmisten kuuluessa tarpeidensa mukaisiin talous- oikeus- ja kulttuuriyhteisöihin.

Seuraavassa luonnostelemme lyhyesti tavanomaisempaan desentralisaatiokäsitteeseen liittyviä piirteitä: desentralisaatioon johtavat voimat ovat sekä vetäviä että työntäviä.

1. Materiaa koskeva entropian, hajeen laki: aine siirtyy matalasta hajeesta korkeaan hajeeseen, samoin niitä hyväksikäyttävä tuotanto.
2. Elollisen vihreän biomassan tasainen jakaantuminen kaikkialle maapallolla pakottaa elottomien luonnonvarojen niukentuessa desentralisoituun elämänmuotoon.
3. Pehmeä teknologia, mikroprosessorit, bioteknologia ja pientietokoneet suuntautuvat desentralisoivasti mammuttitihentymien sijasta.
4. Uusi kansainvälinen taloudellinen järjestys eli globaali talonpoikainen talous pyrkii katkaisemaan metropoli-satelliitti-riistoketjut kehittämällä paikallista, alueellista, kansallista ja maailmanlaajuista omavaraisuutta niin että vastikkeeton vaihto ja kaupan avulla alistaminen minimoituvat.
5. Riutuvan maaseudun ja ruuhkautuvan kaupungin tavoitteellinen elimellinen yhdentäminen jaoittuneeksi pienyhteisöverkostoksi jossa yhtyvät kaupunkien kulttuuriedut maaseudun ekologisiin muotoihin.
6. Saasteongelmat pilkkovat teollisuuden pöhötihentymät pienemmiksi yksiköiksi.
7. Desentralisaatio on keino purkaa kaikki ihmistä rikkovat hierarkkiset hallinto- ja byrokratiapyramidit, joille ihminen on raaka-aine ja A4-saaste tuote.
8. Kansanvalta vaatii toimiakseen oikeankokoisia yksiköitä oikeille tasoille. Tasavallan ideoihin kuuluu pyrkimys hallinnon minimointiin, valtiokoneiston purkamiseen, federalististen liittovaltioiden luomiseen maakuntapohjalta sekä tukeutuminen omavastuisten paikallisten kyläkuntien itsehallintoon.
9. Ihmisen aito oleminen ja eksistenssin täytelyys saa desentralistin ottamaan tavoitteeksi integroituneen kokonaisihmisen, joka luonnonrytmin mukaisesti viljelee kesällä maat ja talvisin pykää pienteollisuusvärkkejä sekä harrastaa tieteitä ja taiteita käsityömäisesti omaksi ilokseen. Tästä johtuen eräs osa desentralisaatiota on ammattikohtaisen työnjaon purkaminen.
10. Keskittynyt omistaminen, monopolit ja ylikansalliset yhtiöt tulisi hajauttaa ja suosia kiertotaloutta organisoivia osuuskuntia. Tavoitteeksi tulee ottaa työntekijän aitoon tekijäntietoon pohjaava haltijuus työpaikallaan, työn ja palkan eriyttäminen siten että kaikille taataan ns. kansalaispalkka riippumatta siitä, mitä työtä tekee tahi on tekemättä. Omistuskysymyksessä on estettävä toisten ihmisten välineellistäminen omaisuuseroilla jne.
11. Elämänmuodon tasolla desentralisaatio tarkoittaa yleisperiaatetta kolmijäsennetystä elämäntavasta. Toisin sanoen talous, politiikka ja kulttuuri ovat suhteellisesti itsenäisiä elämänpiirejä joilla kullakin on oma ihmisten olemuspuolten laadusta johdettava tehtävänsä.

Artikkeli Piraattipuolue toteuttaa laajan brändiuudistuksen – uudeksi nimeksi Äärikeskusta julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..

Koronapolitiikka

Terveydenhuolto on kriisissä

Suomen terveydenhuolto on ollut ongelmissa jo pitkään, mutta viime vuonna ongelmat kriisiytyivät: Päivystykset ovat olleet tukossa ympäri maata, jonotusajat kasvaneet (esim. joulukuussa HUS:in päivystyksessä keskimääräinen odotusaika oli jo 8 tuntia), ambulansseja on jouduttu ohjaamaan kaukaisempiin sairaaloihin. Joskus potilaat joutuvat odottamaan ambulanssissa, kun vapaita vuodepaikkoja ei ole, vaikka tämä tarkoittaa sitä, että ambulanssi ei ole silloin käytettävissä hätätilanneapuun. Hoitohenkilöstö on varoittanut useita kertoja, että ylikuormitus ja kiire vaarantavat potilasturvallisuuden.

Päivystykset eivät ole ainoa ongelmissa oleva osa-alue: niidenkin kriisi johtuu osaltaan siitä, että terveyskeskusten vuodeosastot ovat täynnä eikä potilaille löydy jatkohoitopaikkoja. Kiireettömiä leikkauksia on siirretty tai peruttu niin paljon, että lähes kaikki sairaanhoitopiirit rikkovat hoitotakuulakia ja potilaat joutuvat odottamaan pääsyä hoidon arvioon tai tutkimuksiin kauemmin kuin lain sallimat 6 kk. Esim. HUS:issa tällaisia potilaita on lähes 10 000. Sydänsairaiden lasten hoitojonot ovat kasvaneet jo niin suuriksi, että harkitaan potilaiden lähettämistä leikattavaksi muihin maihin.

Terveydenhuolto on yksi hyvinvointivaltion keskeisiä pilareita ja kansalaisten epävarmuus siitä, saako tarvittaessa hoitoa, nakertaa luottamusta koko yhteiskuntaan.

Merkittävä syy kriisiytymiseen on epäonnistunut koronapolitiikka

Vaikka Suomi onnistui pandemian alkuvaiheissa suojaamaan väestöään paremmin kuin useimmat muut Euroopan maat (tosin ei silloinkaan niin hyvin kuin Japani, Etelä-Korea, Taiwan ja monet muut Aasian maat), viime vuonna Suomen strategia muuttui: käytännössä kaikista suojatoimista luovuttiin, tartuntoja ei enää yritetty estää ja THL viesti, että perusterveiden ei enää tarvitse huolehtia tartunnoista.

Tässä Suomen linja erosi useimpien muiden Euroopan maiden linjasta. Monessa maassa suojatoimia toki kevennettiin, mutta juuri missään niistä ei luovuttu kokonaan. Joissain maissa niitä on uudelleen tiukennettu, kun tilanne ei olekaan helpottunut. Esim. Saksa lisäsi lokakuussa vaatimuksen, että kaukojunissa täytyy käyttää vähintään FFP2-tasoista hengityssuojainta.

Myös Suomen rokotepolitiikka eroaa muista EU-maista: THL suosittelee 4. tehosterokotteita ainoastaan riskiryhmiin kuuluville, kun muissa EU-maissa niitä annetaan laajemmin. Suomi on tällä hetkellä ainoa EU-maa, joka ei rokota sote-henkilöstöä neljännellä rokotteella. Tämä siitä huolimatta, että WHO, Euroopan tartuntatautivirasto ECDC ja Euroopan lääkevirasto Ema – sekä isot kansalliset terveysviranomaiset USA:ssa (CDC) ja Britanniassa (NHS) ovat suositelleet sote-henkilöstön tehosterokotuksia. THL ei ole perustellut, miksi sen suositukset poikkeavat muiden maiden viranomaisten, ECDC:n ja WHO:n linjauksista. 4. rokotteita ei tarjota, vaikka Suomella on varastossa paljon rokotteita vanhenemassa.

Suomen koronastrategian tulokset ovat olleet katastrofaalisia

Viime vuosi oli koronakuolleisuudeltaan ylivoimaisesti pahin koko pandemian aikana. Vuonna 2021 koronaan kuoli n. 1000 suomalaista. 2022 koronaan kuoli THL:n mukaan lähes 5000. Sen lisäksi korona on ollut myötävaikuttavana tekiijänä yli 2000 kuolemassa. Suomen koronakuolleisuus on ollut suurta myös EU-maihin verrattuna. Esim. 2022 marraskuussa Suomen koronakuolleisuus oli EU-maiden toiseksi suurinta. Se on kärkiluokkaa myös maailmanlaajuisessa vertailussa.

Korkean kuolleisuuden lisäksi koronatartuntojen määrän kasvu on tuhoisaa myös siksi, että 10-20 % sairastuneista sairastuu pitkäaikaisesti. Osalla heistä työkyky heikkenee pysyvästi, osa ei palaa työelämään enää koskaan. Tämä taakka jää vielä kymmeniksi vuosiksi pandemian päättymisen jälkeen. Kansantaloudelle koronan pitäaikaisvakutusten arvioidaan aiheuttavan useiden miljardien kustannukset. 

Koronatartunta lisää myös riskiä useille muille sairauksille, kuten sydän- ja maksasairauksille, diabetekselle, useille hermostoon ja aivoihin vaikuttaville sairauksille ja mielenterveyden ongelmille.

Koronan sairastaminen ei myöskään anna pitkäaikaista immuniteettia, vaan uuden koronatartunnan voi saada jo muutaman viikon kuluessa edellisestä. Uusi tartunta voi olla edellistä vakavampi ja tiedetään myös, että jokainen uusintatartunta lisää sekä kuoleman riskiä että riskiä sairastua muihin sairauksiin.

Tämä jatkuva sairastelu pahentaa sairaaloiden kriisiä sekä potilaiden määrän kasvun että henkilökunnan sairauspoissaolojen vuoksi.

Strategia, jossa tartuntojen annetaan levitä vapaasti ja vain riskiryhmiin kuuluvia ohjeistetaan suojautumaan, estää käytännössä riskiryhmiin kuuluvien täysipainoisen osallistumisen yhteiskunnan toimintaan. Tämä ei ole hyväksyttävää tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

Päästäessään koronan leviämään lähes vapaasti Suomi on epäonnistunut sekä kansalaistensa hengen ja terveyden suojaamisessa että terveydenhuollon toimintakyvyn turvaamisessa.

Tilanne ei parane itsestään vaan pahenee edelleen, ellei suuntaa muuteta päättäväisillä toimilla.

Vaadimme välitöntä strategian muutosta ja seuraavia toimia:

• Nykyisen koronastrategian epäonnistuminen tulee myöntää ja vaihtaa strategian painopiste tartuntojen ehkäisyyn. Tartuntamäärien pienentäminen vähentää sairastumisia ja kuolemia, mikä helpottaa myös terveydenhoidon kuormitusta sekä pienentämällä potilasmäärää että vähentämällä henkilökunnan sairauspoissaoloja.
• Maskisuositus tulee palauttaa. Hengityssuojainten, erityisesti FFP2-tasoisten tai sitä parempien tiedetään suojaavan tehokkaasti sekä käyttäjäänsä että muita ihmisiä. Maissa, joissa maskien käyttö on ollut yleistä, koronakuolleisuus on ollut merkittävästi vähäisempää kuin maissa, joissa niitä ei ole käytetty.  Hengityssuojainten käyttö mahdollistaa myös riskiryhmäläisten turvallisemman osallistumisen yhteiskunnan toimintaan. Lisäksi hengityssuojaimet ehkäisevät koronan lisäksi myös useiden muiden tautien leviämistä, mikä myös vähentää sairastumisia ja sairauspoissaoloja.
• Sisätilojen ilmanvaihtoa ja ilmahygieniaa tulee parantaa. Koronavirus tarttuu helpoiten suljetuissa sisätiloissa, joissa useita henkilöitä hengittää samaa ilmaa, kuten kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikoilla. Erityisesti Japanissa on tartuntamäärät (ja siten myös koronan aiheuttamat kuolemat) onnistuttu pitämään alhaisina suuresta väestöntiheydestä ja iäkkäiden määrästä huolimatta nimenomaan panostamalla sisätilojen tehokkaaseen ilmanvaihtoon. 
• Etätyösuositus tulee palauttaa. Toimistot ovat otollisia paikkoja koronan leviämiselle. Tartuntojen vähentämiseksi töitä kannattaa tehdä etänä jos vain mahdollista. Moni työnantaja tarjoaakin siihen mahdollisuuden, mutta usein etätöihin siirtymistä helpottaa, jos siihen on viranomaisten suositus.
• Rokotteet pienentävät paitsi riskiä sairastua vakavasti, myös pitkäaikaisten oireiden riskiä sekä tartuntariskiä. Sen vuoksi rokotteita tulee tarjota myös muille kuin riskiryhmiin kuuluville säännöllisin väliajoin.
• Suomen tulee ottaa oppia maista, jotka ovat onnistuneet parhaiten suojaamaan väestöään pandemialta, kuten Japani, Etelä-Korea, Taiwan ja Singapore.

Näitä keinoja tulee käyttää pienellä kynnyksellä myös tulevien pandemioiden torjuntaan.

Artikkeli Piraattipuolueen koronalinjaus on julkaistu julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..

Piraattipuolue luopuu valomainoksista vaalikampanjassaan

Piraattipuolue on päättänyt luopua valomainonnasta eduskuntavaalien kampanjoinnissaan, ja haluaa kannustaa muitakin puolueita ja vaaliehdokkaita tekemään samoin.

Koska tulevalla eduskuntavaalien kampanjointikaudella sähkön riittävyys tulee olemaan koetuksella, kannattaa jättää paljon sähköä tarvitsevat mainoskeinot väliin. Piraattipuolue on päättänyt luopua valomainoksista sen vuoksi. 

– Kolmen neliön valomainos kuluttaa saman verran energiaa kuin omakotitalo, sanoo piraattipuolueen puheenjohtaja Pekka Mustonen.

– Tulemme ottamaan huomioon vaalikampanjassamme energiankulutusta muutenkin ja kehotamme ehdokkaitamme miettimään, mikä tässä tämänhetkisessä energiatilanteessa kannattaa ja mikä ei.

Piraattipuolue aikoo osallistua kevään eduskuntavaaleihin kaikissa Manner-Suomen vaalipiireissä ja ehdokasasettelu on jo käynnistynyt. Kaikissa vaalipiireissä on vielä tilaa ehdokaslistoilla ja ehdokkaaksi voi vielä ilmoittautua. Ehdokaslistojen muotoutumista voi tarkastella täällä https://www.piraattipuolue.fi/eduskuntavaalit-2023-ehdokkaat/ .

Lisätietoja antavat:

Pekka Mustonen
Piraattipuolueen puheenjohtaja
+358 50 322 1071
pekka.mustonen@piraattipuolue.fi

ja

Toni Aittoniemi
Piraattipuolueen puoluesihteeri
+358 40 8234030
toni.aittoniemi@piraattipuolue.fi

Artikkeli Piraattipuolue luopuu valomainoksista vaalikampanjassaan julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..

Teknologian läsnäolosta lähes kaikilla elämämme osa-alueilla huolimatta nykypäivän ihmisille on yhä hankalaa hahmottaa, että tietokoneesta itsestään on vaivihkaa tullut aktiivinen toimija lähes kaikkien modernien valtioiden poliittisella kentällä. Vaikka näemme esimerkiksi Donald Trumpin olevan pöhkö räpeltäjä, vaistomme ohjaavat meitä näkemään hänet mestaristrategina mieluummin kuin nostamaan katseemme kohti järjestelmää joka käytti häntä saadakseen miljoonista ihmisistä irti enemmän ruutuaikaa – ei toisin päin.

Samalla tavoin haluamme mieluusti ajatella menneen maailman säännöillä, kun pohdimme syitä populistisen argumentoinnin räjähdysmäiseen kasvuun. Ihmisen vaistomme yrittävät väkisinkin etsiä niitä nerokkaita keulahahmoja jotka olisivat kaiken tämän takana, mutta olemme varsin usein sokeita sille että itseasiassa näiden hahmojen törkeät postaukset ilmestyvät ruuduillemme hyvin usein tutun tuttujen kautta. Ympäristössä tapahtunut koneälykkyyden ja sosiaalisen median julkaisujen pisteytyksen yhdistelmän mukana tullut pelillistäminen on ihmisen kasvoja, nimiä ja sanoja läpinäkymättömämpi rakennelma, ja siihen on vaikeampi kiinnittää huomiota kuin niihin viesteihin mitä se toisilta ihmisiltä meille vaikuttaa puolueettomasti välittävän.

Erityisen hankalaa meille on hahmottaa se missä tietokone on meitä parempi. Päällisin puolin sosiaalisen median algoritmit vaikuttavat helposti kömpelöiltä: Ne tekevät outoja virheitä, suosittelevat aivan vääriä verkkosivuja, tyrkyttävät loputtomiin mainoksia asioista joita emme halua, ja niin edelleen. Emme ikinä antaisi tälläiselle huolimattomalle ja törkeälle ihmisoperaattorille statusta ja kunnioitusta yhteiskuntamme jäsenenä. Mutta yhteiskuntamme jäsen siitä on kuitenkin tullut, osa rakennetta jossa viestejä välitämme. Ja se on älykäs, mutta tavalla joka on meille outoa ja vierasta.

Erot ihmisen ja oppivan koneen tiedonkäsittelyssä ovat suurempia kuin tulemme ajatelleeksi: Ihmisen lyhyen kantaman lähimuisti on roimasti koneoppimisjärjestelmiä parempi, ja sitä avustava ns. relevance realisation eli kyky poimia olennaisimmat seikat hyvin nopeasti ja juuri sopivan suurpiirteisesti on ylivoimainen (5). Ihmisen pitkäaikaisella muistilla ei taas ole juuri nokan koputtamista niihin järkelemäisiin tietovuoriin millä koneoppimisen algoritmit on koulutettu. Me ajattelemme elämäämme lähiviikkojen ja -kuukausien mittakaavassa, ottaen pitkän linjan muutokset vain suurpiirteisesti huomioon. Koska koneen ei tarvitse selviytyä äkillisesti lähestyvän ampiaisen hyökkäyksestä, algoritmit erikoistuvat seulomaan jopa vuosikymmeniä kattavaa massiivisten ihmisverkostojen nippelitietoa jokaisen päätöksensä lähteenä. Tärkeintä on siis huomioida, että meistä poiketen niitä ei luoda ei pelkästään yksilön tapahtumien varaan, vaan kokonaisten kulttuurien kirjoittamattomien sääntöjen vaistonvaraista noudattamista pullollaan olevan datan päälle. Näin koulutetut neuroverkot pystyvätkin luomaan ymmärrystä tehokkaasti myös siellä, missä oma prosessointimme nojaa pääasiassa vaistoihimme ja – loppupeleissä varsin epäluotettavaan– ainoastaan pätkittäin menneisyyttä tallentavaan kaukomuistiimme.

Sosiaalisen median suosittelujärjestelmä perustuu kaikilla alustoilla syvän koneoppimisen malleihin. Niihin ei siis oltu varsinaisesti syötetty minkäänlaista aikomusta hyödyntää ihmisen kognitiivisen psykologian heikkoja lenkkejä, koska syvät mallit optimoivat itse itsensä ilman ihmisten vuorovaikutusta. Mutta – ja ehkä juuri siksi – mallit oppivat mitä tahansa, joten ei pitäisi olla yllätys että synnynnäinen heikkoutemme tunteelliselle puheelle, varsinkin tunnepitoiselle moraaliselle paheksunnalle, mukamas epäreiluudelle, olkiukoille ja muille loogisille virheargumenteille, sekä loputtoman toiston avulla saavutetulle illusory truth effectille löytyivät käytännössä välittömästi (2). Yhtiöillä kesti aikansa reagoida tähän, monet pitivät omaa “sananvapauteen” ja “enemmän viestejä ihmisten välillä on parempi” perustuvaa linjaansa oikeana pitkään vielä todisteiden ollessa jo selviä, mutta ennen pitkää lähes kaikki ovat joutuneet sammuttamaan enemmän tai vähemmän tulipaloja asian tiimoilta. On kuitenkin vaikea nähdä että yhtiöt tulisivat siinä koskaan varsinaisesti onnistumaan, ainakaan niin kauan kun järjestelmät pisteyttävät sinne syöttämämme asiat ensisijaisesti sen mukaan kuinka hyvin ja syvältä ne painelevat apinoista ja muista laumaeläimistä vain hieman pidemmälle kehittyneessä pohjatason psykologiassamme ilmeneviä triggerpisteitä. Suosittelujärjestelmässä esille pääsemisestä – siitä kenen syöttämän julkaisun näet seuraavaksi – onkin pääasiassa kysymys tämän osallistujiensa vaistonvaraisia reaktioita hyväksikäyttävän yhtälön ratkaisemisesta menestyksekkäästi. Mutta kaikesta huolimatta, olemme hanakasti hyväksyneet sen raameiksi missä yhteiskunnallista keskusteluamme haluamme käydä, koska tälläisenään yhteiskunnallisen keskustelun viihdearvo nousee.

C. Thi Nguyenin “Applied Epistemology” kokoomateoksessa julkaistu artikkeli: “How Twitter Gamifies Communication” (1), Max Fisherin juuri ilmestynyt kirja: “Chaos Machine: The Inside Story of How Social Media Rewired Our Minds and Our World” (2), sekä Renee DiRestaan ja monien muiden aikaisin aiheeseen heränneiden journalistien julkaisut ovat viitoittaneet tietä viitekehyksen löytämiselle, että sosiaalisen median alustat eivät ole lainkaan neutraaleja kommunikaatiomedioita julkiselle keskustelullemme. Ei ole kysymys algoritmien säätämisestä parempaan suuntaan, vaan analyysin lähtökohdaksi voidaan asettaa ainoastaan järjestelmien suunnitteluperiaate: Ruutuajan maksimointi.

Ruutuaikaamme maksimoidaan kommunikaation pelillistämisen avulla. Se alkoi jo like-nappulasta, mutta muuttui turboahdetuksi kun Facebook ja Twitter 2015 alkaen siirtyivät ns. newsfeed malliin. Samalla ne tulivat luoneeksi pisteytysjärjestelmän kaikelle julkaisemallemme sisällölle. Syötteeseen pääsemiselle on olemassa (salaiset) säännöt, ja ne parhaiten arvaavalle on luvassa yksiselitteinen palkinto: julkisuus. Nguyen kirjoittaa: “Twitter is now one of our primary venues for public discourse. But it is not a neutral or transparent medium. Twitter shapes how we interact, who we interact with, and — perhaps most importantly — it suggests specific goals for those interactions.” (1) Pisteytys on vain osittain julkista: retweetit, liket ja jaot näkyvät, mutta ne ovat vain jäävuoren huippu pinnan alla häämöttävästä massiivisesta suosittelujärjestelmästä. Järjestelmästä, joka ottaa jokaisen saamansa syötteen ja yrittää hyödyntää sitä maksimaalisesti houkutellakseen jokaisen käyttäjän scrollaamaan vielä kerran, painamaan likeä vielä kerran, tai kirjoittamaan vielä yhden kommentin. Sitä ei kiinnosta suoranaisesti laatu, vaan aiheutettu reaktio.

Mutta pelillistämisenhän piti olla hyvä juttu? 2010-luvulla yritysmaailman hype oli täynnä puhetta siitä kuinka pelillistäminen muuttaa kaiken paremmaksi ja arjen viihtyisämmäksi? Pelillistäminen toi meille FitBitin ja DuoLingon, ja nehän ovat hienoja asioita? Jane McGonigalin kirja: “Reality is Broken: How Games Make Us Better and How They Can Change the World.” keskittyy optimistisesti siihen kuinka pelit voivat parantaa elämäämme. Mutta hänen analyysistään uupuu hyvin tärkeä näkökulma: Sen positiivisiin vaikutuksiin keskittyvä argumentointi pitää paikkansa ainoastaan niin kauan kun oletamme että pelillistäminen ei muuta tehdyn asian arvoa (1).

Usein pelien viehätys perustuu niiden arkimaailmasta eroavaan arvojärjestelmään: Arkimaailman päätökset ovat pääasiassa vaikeita ja moniulotteisia, pelien päätökset ovat yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Usein voidaan toimia ainoastaan oikein tai väärin. Pisteytys ja välitön palaute onnistumisesta kuuluu oleellisena osana hyvän ja viihdyttävän pelin luonteeseen. Todellisen elämän tärkeimmät kysymykset ovat kuitenki sellaisia joihin pisteytys ei sovellu: Pitäisikö tehdä ylitöitä vai viettää aikaa perheen kanssa? Hankkisimmeko koiran? Opiskellako nyt vai pitää välivuosi? Tälläisten kysymysten pohdintaa pistetytys enemmänkin häiritsee. Missään tapauksessa ratkaisu tuskin on ilmeinen, ja pelin vaatimuksiin kuuluva pyrkimys lopulliseen voittajaan vastausten joukossa päätyy heikentämään reagointikykyä vastata ympäristön muuttuviin paineisiin joustavuuden sijaan. Vaikeat ja monimutkaiset kysymykset eivät pärjää pelillistetyn maailman suosiokilpailussa oikein/väärin väittelylle. Pelillistäminen ehdollistaa meitä hitaasti aukeavaa sisältöä vastaan (1).

On-line peleistä tuttuja ovat myös virtuaalivaluutat ja palkintoarkut. Tunnettu psykologi ja käyttämistieteilijä B.F. Skinner löysi jo viime vuosituhannen puolivälissä ihmisen psykologiasta merkittävän porsaanreiän: Muuttamalla tehtävästä saatava palkinto sattumanvaraisen suuruiseksi sekä sattumanvaraisen harvaksi juuri sopivalla tavalla, voitiin ihminen saada toistamaan annettua tehtävää tarmokkaammin ja pidempään kuin tarjoamalla palkinto onnistumisesta jokaisella kerralla (2). Strategiaa kutsutaan nimellä intermittent variable reinforcement. Tälläinen satunnaistettu palkitseminen tunnetaankin lähes jokaisessa menestyneessä online-videopelissä nimellä gacha tai lootbox. Sosiaalisen median tapauksessa järjestelmä taas satunnaistaa viestimme jakelun eri yleisöille, ja siten yrittää taata että emme saa aina samaa hyvää palautetta samalta hyvältä yleisöltä vaan mieluummin yrittäisimme yhä uudelleen. Täydellisen viestin kirjoittaminen ja menestyksen löytäminenhän saattaisi saada meidät tyytyväisiksi tämän session lopputulokseen, ja lopettamaan käytön jatkamisen sijaan. Ruutuajan maksimoinnin ja pelillistämisen yhdistelmä hankaloittaa viestiemme todellisen laadun arviointia.

Muuttamalla julkisen keskustelumme pelillistämisellä viihteeksi olemme kuitenkin lisänneet yhteisömme osanottoa siinä ja siten päässeet myös demokratiapyrkimyksissämme eteenpäin. Optimisti sanoisi tässä tilanteessa että somealustojen tarjoama heuristiikka siitä mikä on tällä hetkellä yhteisölle tärkeää on aivan riittävä, ja arvomaailmamme typistäminen ei välttämättä tule toteutumaan kunhan ihmiset vain kehittyvät paremmiksi käyttäjiksi. Ja yhdyn tähän käsitteeseen siitä lähtökohdasta että nykyisen kaltaisen sosiaalisen median on välttämättä oltava ainoastaan välivaihe. Ilmainen, mainosten myyntiin ja sitä kautta ruutuajan maksimointiin perustuva sosiaalinen media on kyllä tehnyt kaikista maailman käyttäjistä julkaisijoita, mutta hinta mikä siitä on maksettu on että jokainen käyttäjä on pakotettu pelaamaan globaalia “julkaisijoiden taistelu”-tietokonepeliä säännöin joita itse yhteisö ei ole juurikaan päässyt määrittelemään.

En ole myöskään järin luottavainen siihen, että yksistään voittoa tavoitteleville yksityisille yritykselle vastuun jättäminen siitä millä säännöin poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelumme äänenpainot pisteytetään johtaa lopulta haluaamme lopputulokseen; avoimempaan ja toimivampaan demokraattiseen yhteiskuntaan. Markkinat ovat totta kai aina tehokkain tapa optimoida minkä tahansa hyödykkeen tuottaminen, mutta hyödyke jota tällä hetkellä tuotetaan on ainoastaan mainosten myyminen ihmisten jatkuvasti kasvavaan ruutuaikaan. Pelottavin esimerkki siitä mihin tälläinen voi johtaa on rokotevastaisuuden, salaliittoteorioiden ja äärioikeistolaisuuden äkillinen nousu viime vuosikymmenen aikana. Järjestelmät aivan perustellusti huomasivat, että siinä missä tieteelliseen tutkimukseen perustuvan tiedon lukemisella saatiin käyttäjä pysymään linjoilla muutaman tunnin, radikaaleihin ryhmiin ihmisiä houkuttelemalla saatettiin käyttäjä saada sitoutumaan kokonaiseen elämäntapaan, jonka keskiössä on jatkuva läsnäolo sosiaalisen median alustalla. Renee DiResta kutsui ilmiötä: “Radicalization by recommendation engine”:ksi (2).

Rokotevastaiset ryhmät voittivat sosiaalisen median pelissä koska ruutuajan äärimmäinen optimointi tuotti osalle käyttäjistä illusory truth effectin. Haavoittuville käyttäjille näytettiin niin facebookissa kuin youtubessa huomattavasti enemmän virheellistä sisältöä kuin totuutta (2). Samalla tavoin pääsivät vallan kahvaan kiinni monet muut aiemmin yhteiskunnan reunoille jääneet liikkeet, kuten fluoria juomavedessä pelkäävät Oregonilaiset. Pian myös Amerikkalaisen äärioikeiston piirissä nähtiin ihmeitä, kun ns. Gamergate nosti sosiaalisen median alustan Redditin avulla esille rasistiset ja misogynistiset asenteet internetiä raskaasti käyttävän nuorison keskuudessa. Steve Bannonin äärioikeistojulkaisu Breitbartin ei nuoren Milo Yannopolisin palkkaamisen lisäksi tarvinnutkaan tehdä paljoakaan nostaakseen levikkinsä pilviin. Yannopolisin edustaman nettisukupolven ironisen huumorin kaapun puetut umpirasistiset meemit siivittivät Breibartin moraaliseen paheksuntaan ja salaliittoteorioihin nojaavan sisällön leviämistä lähes kaikkien USAn Republikaanipuoluetta kannattavien Facebook-syötteisiin, ilman että heidän tarvitsi laittaa tikkuakaan ristiin (2).

Rokotevastaisuuden, Gamergaten, QAnonin ja muiden salaliittoteorioiden parista koneäly pystyi louhimaan jälleen yhden heikkouden ihmisen psyykkeestä: sankaritarinat. Ihmiset jotka lähtivät mukaan “seikkailuun” – aivan kuten videopelissä – joissa maalattiin tarinaa epäinhimmillistä ja ylivoimaista vihollista vastaan taistelevista oikeuden sotureista, viihtyivät linjoilla pidempään. Järjestelmät osasivat annostella juuri oikealla tavalla –  vuosikausia, ihmisten havaintokynnyksen alapuolelta – pikkuhiljaa yhä radikalisoivampaa sisältöä koukuttaakseen heitä kuluttamaan sitä yhä enemmän. Valkoisen ylivallan kannattajien ei siis tarvinnut kuin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan – juuri sopivan pöyhkeällä ja tunteisiin vetoavalla sisällöllään – saadakseen ilmaisen kyydin suosionsa huipulle (2). Ja totta kai, muutkin halusivat pian tehdä samoin jolloin räikeästi ylikategorisoiva, asiaton, tuulesta temmatuilla faktoilla ratsastava sisältö lisääntyi. Tällä tavoin ruutuaikaa maksimoivat järjestelmät päätyvät muokkaamaan sitä tyyliä millä suosituimmat julkaisut seuraavaksi kirjoitetaan.

Suunnatessamme katseemme kohti tulevaisuutta olisi poliittisia erimielisyyksiämme tärkeämpää – ainakin näin aluksi – nähdä minkälaisen roolin tietokone ja sen koneopittu (meistä eroaava) älykkyys on ottanut yhteiskunnallisen keskustelun ohjailumekanismina. Emme vielä osaa nähdä metsää puilta: Erottaa sitä mitä alusta meille syöttää siitä miten todellisuus oikeasti lähelle mennessä näyttäytyisi, jos katsoisimme sitä silmästä silmään suosittelualgoritmin sijaan. Arvotamme koneoppimista edelleen ihmislähtöisin kriteerein, vaikka olisi hyvin tärkeää lähteä arvioimaan sitä sen omista lähtökohdista. Kehittämällä näkökantaamme voimme helpommin huomata että mitä paremmin tässä pelissä menestymme, sitä enemmän meistä tulee sen pelinappuloita. Poliittisia ja yhteiskunnallisia arvopelejä pelaavia tämä tosiasia on totta kai koskenut aina, ihmiskunnan alusta alkaen, mutta se on tapahtunut viitekehyksessä jonka lopputulokset ovat ymmärrettävissä. Aina oli lopulta nähtävissä kenen syliin voima, maine ja kunnia satoivat. Mutta nykyisessä tilanteessa kentällä toimivien pelaajien luonne on muuttunut tavalla joka on ennennäkemätöntä. Ikiaikainen ihmislähtöinen pelimme voimasta ja vaikutusvallasta on kääritty sosiaalisen median alustojen toimesta uuden metapelin sisään, ja sen säännöt ja tarkoitusperät ovat asioidemme ajamiseen vain löyhästi kytkeytyneitä. Jos ajatellaan asiaa pelisuunnittelun kannalta, voidaan esimerkkinä ottaa pulmapelien kehitys sudokuista tai ristikoista nykypäivän massiivisiksi viihdekomplekseiksi, joissa kerätään mainetta ja kunniaa keräilykorttipelien tavoin niin, että itse alkuperäinen peli jää täysin sen ympärille muodostetun metapelin varjoon siinä mitä pelaajat arvostavat. Aina uudistuvat, kerättävät ja söpöt videopelihahmot ja heidän varusteensa puhuttavat enemmän kuin taustalla koko ajan pelattava peli itse.

On nähtävissä että samoin uhkaa käydä myös omalle yhteiskunnalliselle valtapelillemme sosiaalisten median alustojen metapelin puristuksessa. Aivan kuten moderneissa kännykkäpeleissämme, metapelin lonkeroista on tullut paksumpia kuin peli itse ja metapelissä voittaminen on pakollista jos peruspelissä haluaa menestyä. Samoin nyky-yhteiskunnan valtapelissä voittaminen vaatii yhä useammin voittamista myös sosiaalisen median metapelissä. Ja vaikka entisetkin mediat pelasivat omia metapelejään, nykyajan sosiaalisen median alustojen rinnalla ne näyttävät häviävän pieniltä, ja sitä paitsi niiden kytkös politiikkaan oli ilmeinen. Sosiaalisen median metapeli pyörii toisilla ehdoilla kuin oma yhteiskunnallinen keskustelupelimme, eikä sen käyttämä valta ole helposti näkyvä ilmiö. Sen tavoitteet eivät myöskään käy ilmi itse pelin tuloksista, koska se ei ole varsinaisesti puolueellinen vaan toimii pelin yläpuolella. Sillä on kuitenkin kykyä, keinoja ja motivaatiota muokata käymiämme pelejä vaivihkaa siihen suuntaan, että vastakkainasettelu, vaihtoehtoiset totuudet, salaliittoteoriat, moraalinen paheksunta, tribalismi sekä vihapuhe saavat yhä suuremman roolin pelimme keskiössä. Mitä shokeeraavampaa, sitä parempi.

Toni Aittoniemi

Piraattipuolueen puoluesihteeri

toni.aittoniemi@piraattipuolue.fi

Lähteet:

1. Nguyen, C. Thi – How Twitter Gamifies Communication https://philpapers.org/rec/NGUHTG
2. Fisher, Max – The Chaos Machine: The Inside Story of How Social Media Rewired Our Minds and Our World https://www.littlebrown.com/titles/max-fisher/the-chaos-machine/9780316703314/
3. Ezra Klein Show – Best of: A Life-Changing Philosophy of Games https://open.spotify.com/episode/4kIhNCJKP7DvceaWSKsdcM?si=x4XuO9lMQ_2IhjZvlEtkFQ
4. Your Undivided Attention – Addressing the TikTok Threat https://www.humanetech.com/podcast/bonus-addressing-the-tiktok-threat
5. John Vervaeke – Awakening from the Meaning Crisis
   https://www.meaningcrisis.co/

Artikkeli Someajan yhteiskunnallinen keskustelu on pelillistetty julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..

Lindholm on koulutukseltaan poliisi. Tunnetuksi hän on tullut poliisirikokset blogista. Hän kertoo poliisien tekemistä rikoksista, joita hän on 7 vuotisella poliisiurallaan todistanut. ”Poliisille tarvitaan riippumaton ulkopuolinen valvonta, Suomessa poliisi tutkii itse omat rikosepäilynsä.” Lindholm kertoo. 

Suomessa on suhteessa asukaslukuun vähemmän poliiseja kuin missään muualla Euroopassa, joka on Lindhomista erittäin huolestuttava asia. Poliisien määrä täytyy saada lisättyä kohti pohjoismaista tasoa, jotta työn kuormittavuus riittämättömillä resursseilla ei sairastuta henkilökuntaa. Kun poliisi palaa loppuun tai vaihtaa työpaikkaa, uutta korvaavaa työvoimaa ei saada edes ulkomailta. Koulutus poliisiksi kestää ammattikorkeakoulussa vuosia. Reagointi näkyy siksi vasta muutaman vuoden päästä kentällä. 

Lindholm toivoo turvallista yhteiskuntaa, jossa kohtuuttoman pitkät tutkinta-ajat saadaan lyhennettyä. Seksuaalirikoksissa usean vuoden mittaiset esitutkinnat ovat aivan liian pitkiä. Rikoksen kohde ei pääse toipumaan, ennen kuin prosessi on ohi. 

Joakim Lindholm halusi lähteä kansanedustajaehdokkaaksi tekemään muutosta. Puolueen valintaa tehdessään hän saapui kuin kotiin, löydettyään Piraattipuolueen. Hänet on valittu ensimmäiseksi kansanedustajaehdokkaaksi piraattien listalle. Eduskuntavaalit käydään vuoden 2023 huhtikuussa. Entinen poliisi kokee, että tarvitaan yhdenvertainen yhteiskunta ja ehdoton ei rasismille. ”Jokainen ihminen on yhtä tärkeä ja arvokas.” 

Nuorten mielenterveys huolestuttaa Lindholmia. ”Meillä on nyt jo tilanne, jossa itsetuhoiset nuoret nukkuvat osaston lattialla patjoilla. Nuoret ovat meidän tulevaisuus ja heillä on elämä vasta alussa. Hintalappu tulee olemaan paljon suurempi, jos emme kykene vastaamaan avun tarpeeseen heti kun sitä tarvitaan. Ukrainasta tulee pakolaisia, jotka myös takuulla tarvitsevat mielenterveyden hoitoa. Nyt on aika lisätä resursseja ja lähteä tarjoamaan apua kaikille jo aikaisemmassa vaiheessa.”  

Lindholm näkee myös humaanin päihdepolitiikan ja kannabiksen laillistamisen hyödyt. ”Keskusteluun täytyy tuoda näkökulmaa siitä mikä on lopulta haittojen määrä, jos kannabis tulisi markkinoille alkoholin rinnalle. Väkivaltarikollisuutta tehdään nyt paljon alkoholin vaikutuksen alaisena, saataisiinko siihen vihdoin muutosta? Kannabiksen käyttö on jatkuvassa kasvussa ja niin yleistä, että valtio menettää nykyisellään isoja verotuloja. Myös osa poliiseista käyttää kannabista. Nykyinen päihdepolitiikka ei vaan toimi.”

Lisätietoja
Joakim Lindholm
Joakim.lindholm@piraattipuolue.fi

ja

Riikka Nieminen
Puheenjohtaja, Piraattipuolue rp.
riikka.nieminen@piraattipuolue.fi
+358445550910

Artikkeli Poliisirikokset päivänvaloon nostanut Joakim Lindholm valittu piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..

Mothers for peace -ryhmän Ukrainan sodan vastaisen mielenosoituksen Facebook-tapahtuma ja hallitseva tili onnistuttiin jäädyttämään todennäköisesti joko bottitilien tai hybridivaikuttamisen ja bottitilien yhdistelmällä. Miten näin pääsi käymään, mitä se tarkoittaa, ja miten tälläinen tavallisten kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksiin kohdistuva kyberhyökkäys voidaan tulevaisuudessa torjua?

On selvää, että somepalveluita ylläpitävistä yhtiöistä on tullut osa kansalaisyhteiskunnan infrastruktuuria. Tätä monella tavoin hyödyllistä ilmiötä kuitenkin varjostaa yksi seikka: yhtiöt eivät tee sitä niinkään kansalaisyhteiskunnan vuoksi, vaan rahasta. Yhtiöiden intresseissä on siis minimoida käytetyt resurssit ja maksimoida saadut hyödyt. Suomen kaltaisen vähemmistökielen osalta tämä tarkoittaa raskasta riippuvuutta automaattisesta moderoinnista. Miksi? Koska suomen kieltä puhuva työntekijä on todella kallis verrattuna esimerkiksi halvalla ulkoistettuun englanninkieliseen.

Globaalisti toimivalla yhtiöllä ei myöskään ole samanlaista tarvetta varautua sotatilaan samoin kuin meillä tällä hetkellä. Venäjän hallitus on tehnyt sosiaalisesta mediasta yhden rintaman sodassa ja politiikassa naapureitaan vastaan, mutta Facebookilla ei silti ole samalla tasolla ‘nahkaa pelissä’ tässä konfliktissa. Resurssien nopea lisääminen olisi ratkaisu, ja jollakin tavoin olisi tarve velvoittaa sitä palkkaamaan riittävä määrä paikallista kieltä ja kulttuuria tuntevia ihmisiä ottamaan vastuu siitä että pelkästään tuhansilta väärennetyiltä tileiltä tulevat ilmoitukset eivät riittäisi kaatamaan rauhan puolesta toimivaa alisivustoa.

Sikäli kun päätöksen mielenosoitusta koskevan tilin jäädyttämisestä olisivat tehneet algorytmien sijasta ihmiset, he olisivat olleet kärryillä siitä että kyseessä olivat todennäköisesti Venäjän trollit. Vaikka Facebookin automaattiset moderaatiotyökalut ovat kehittyneitä, tälläistä päivänpoliittista ja kulttuurista ymmärrystä ei tietokoneohjelmilta voida mitenkään realistisesti odottaa, ei vielä pitkään aikaan.

Miten sitten pienet valtiot voivat tälläistä massiivista yhtiötä painostaa ilman että yhtiö vain päättää vetäytyä markkinoilta jotka eivät ole sille taloudellisesti merkittäviä? No, tietenkin liittyä yhteen. Eli katseet on syytä suunnata Euroopan Unioniin jolla yhdessä on riittävästi lihasta kääntää Facebookinkin ruoria. Eikä tarvitse katsoa edes kovin kauas, sillä uutta lainsäädäntöpakettia joka tarttuu tässä mainittuun ongelmaan vain yhtenä osa-alueenaan ollaan jo valmisteltu, piraatit ovat olleet osana sitä, ja EU parlamentti on jo hyväksynytkin siitä merkittävän osan.

Lainsäädäntöpaketin nimi on “Digital Services Act”
https://www.greens-efa.eu/opinions/2022/01/20/the-digital-services-act-is-coming-what-will-it-mean-for-you/

Vaikka EU parlamentti onkin jo hyväksynyt oman versionsa Digital Service Actista, tarina ei ole vielä läheskään lopussa. Euroopan Neuvoston on vielä kokoonnuttava ja jäsenmaiden on hyväksyttävä lait osaksi omia kansallisia lainsäädäntöjään ennen kuin mitään konkreettista alkaa tapahtua. Näissä tulevissa neuvotteluissa saatetaan vielä vaatia kompromisseja, Facebookin palkkaamat lobbarit tulevat olemaan aktiivisia, ja vähemmistökielten edustajien osalta olisi hyvin tärkeää että paikallista kieltä ja kulttuuria ymmärtävien moderaattorien vaatimuksesta ei peräännytä.

Tšekin piraattipuolueen kolme euroedustajaa istuvat europarlamentin vihreässä ryhmässä, ja Digital Services Act onkin syntynyt tämän ja EFA-ryhmän yhteistyön tuloksena. Näiden muutosten läpi saamiseksi voimmekin siis suositella suomalaisia piraatteja tekemään tiivistä yhteistyötä Vihreiden kanssa, joilla on vahvimmat mahdollisuudet taata tämän viimeisen lainsäädäntökierroksen onnistuminen parhaalla mahdollisella tavalla.

Lisätietoja antavat:

Toni Aittoniemi
Piraattipuolueen hallituksen jäsen
etunimi.sukunimi@piraattipuolue.fi

ja

Juho Karvinen
Piraattipuolueen varapuheenjohtaja
etunimi.sukunimi@piraattipuolue.fi

Artikkeli Somessa toimivan kansalaisyhteiskunnan turvallisuus sotaa käyvän valtion toimia vastaan ja Digital Services Act julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..

Piraattipuolue kiittää aluevaaleista

Kiitokset äänestäjille, piraateille ja kaikille, jotka ensimmäisiä aluevaaleja ovat aktiivisesti tehneet! 

Toivomme, että uudet aluevaltuustot tekevät alkutaipaleellaan valintoja, jotka edesauttavat päätöksenteon läpinäkyvyyttä, kansalaisten osallisuutta ja yhdenvertaisia palveluita.

Piraateille nämä vaalit olivat sekä vaikeat että helpot.

Piraattien valtakunnallinen äänimäärä oli samaa heikkoa tasoa kuin kuntavaaleissakin. Sote on politiikan osa-alue, jota piraattien aktiivit ja äänestäjät ovat harvemmin pitäneet ydinosaamisalueenaan – puheenjohtajamme Riikka Nieminen on tässä tervetullut poikkeus. Aluevaalien surullisen alhainen äänestysaktiivisuus näytti suosivan perinteisiä puolueita. Lisäksi piraattien äänestäjäkunta on ollut suurelta osin nuorehkoja kaupunkilaisia, jotka näissä vaaleissa äänestivät vähemmän kuin muissa vaaleissa.

Palkattua kampanjaväkeä piraateilla ei ole ja kuntavaalien ponnistus tuntui edelleen vaalityössä. Pandemia hankaloitti huomattavasti katukampanjointia, kuten kaikilla puolueilla, mutta piraateilla oli jälleen käytössä viikottainen vaaliteltta Jitsi-videopuhelupalvelussa. Vaalijulisteiden tekeminen, jakaminen ja liisteröinti vei jälleen kohtuuttoman ison osan myös ehdokkaiden resursseista vaalityöstä. Taloudelliset resurssit olivat näissäkin vaaleissa kovin vähäiset, sillä Piraattipuolue ei saa puoluetukea eikä mitään muitakaan tukia. Vaalikampanjat ja puolueen toiminta rahoitetaan jäsenmaksuin ja pienin lahjoituksin.

Samaan aikaan vaalikampanjassa oli toiveikkuutta herättäviä piirteitä. Piraateilla oli hyvä yhteishenki koko kampanjan ajan ja käytössä olevista vähäisistä resursseista oli aika realistinen kuva. Resurssit osattiin jakaa hyvin. Ihmisten kuormittumiseen kiinnitettiin aktiivisesti huomiota – jo toimintasuunnitelman tasolla halusimme, ettei aktiiveja uuvuteta loppuun.

Muotoilimme soten osalta piraattitavoitteita paljon aiempaa laajemmin. Tarjosimme mahdollisuuden äänestää piraatteja lähes kaikilla hyvinvointialueilla. Ehdokashankinnassa oli avuksi puheenjohtajan lähes kahden kuukauden mittainen Suomen-kiertue, jolla hän tapasi aktiiveja, ehdokkaita ja muita tukijoukkoja. Kiertue keskeytettiin vaikeutuneen koronatilanteen takia, joka oli muutoinkin leimallinen kampanjan loppuvaiheilla. 

Ylen pienpuoluetenttiin puheenjohtaja Riikka Nieminen ei voinut osallistua, sillä tiedusteluista huolimatta tilaisuuteen ei tehty mitään ennakkojärjestelyjä kahden metrin turvavälien lisäksi. Puheenjohtaja kuuluu riskiryhmään ja hän ei saanut osallistua maskin kanssa. Lopulta tilaisuuteen osallistui – hyvin edustavasti – varapuheenjohtaja Juho Karvinen.

Edellisen lisäksi sosiaalisessa mediassa huomioitiin myös, että vaalirahoituksen ennakkoilmoituksia oli tullut perinteisesti Piraattipuolueen ehdokkailta eniten. 

– Toteutamme käytännössä sitä avoimuutta, jonka perään politiikassa kuulutamme, sanoo puheenjohtaja Riikka Nieminen.

Ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja on edessä monenlaista itsetutkiskelua, ohjelmatyötä, viestinnän ja organisaation kehittämistä edelleen. Politiikan sisällöistä ja luottamushenkilöistä tehdään päätöksiä puoluekokouksessa. Puolueen jäsenille, kannattajille ja symppaajille tiedoksi, että  kutsumme teidät matalalla kynnyksellä mukaan tekemään muutosta!

Lisätietoja antavat:

Riikka Nieminen
Piraattipuolueen puheenjohtaja
044 555 0910
riikka.nieminen@piraattipuolue.fi

ja

Juho Karvinen
Piraattipuolueen varapuheenjohtaja
050 345 5023
juho.karvinen@piraattipuolue.fi

Artikkeli Piraattipuolue kiittää aluevaaleista julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..

Vapaa julkaistavaksi heti

Yle syrjii vaalitenttiin osallistuvaa puolueen puheenjohtajaa terveydentilan perusteella

Tiistaina 18.1. järjestetään ns. pienpuoluetentti Ylen studiossa, jossa yhdeksän eri puolueen puheenjohtajaa on maskitta 90 minuuttia. Yle suosittelee koronatestiä osallistujille, mutta testi on vapaaehtoinen. Antigeenipikatestin tulos näkyy noin viidessätoista minuutissa, eli aikataulusyillä ei testaamattomuutta voi perustella.

Piraattipuolueen puheenjohtaja Riikka Nieminen on pyytänyt Yleltä, että osallistujat testattaisiin, mutta Yle ei ole tähän suostunut. Nieminen on itse riskiryhmän edustaja ja tavallinen influenssakin on vienyt hänet jo kahdesti sairaalahoitoon pitkäksi aikaa. 

Puheenjohtajatenttiin osallistuvien puolueiden joukossa on ns. koronadenialisteja, joten odotettavaa on, että he eivät suostu vapaaehtoiseen testiin. Leviämisvaiheessa toki kuka tahansa voi virusta oireettomanakin kantaa, riskiryhmien suojelemiseksi tulisi asiaan suhtautua riittävällä vakavuudella.

Tenttiin ei saa osallistua maskin kanssa, ja toisaalta THL:n ohjeiden mukaan riskiryhmiin kuuluvien tulisi pitää aina maskia sisätiloissa. Yle ei suostu myöskään tekemään lähetystä useammasta huoneesta, vaikka teknisesti se olisi varmasti mahdollista.

– Koen että yhdenvertaisuus ei toteudu tässä lainkaan. Tällä signaloidaan että vammaiset ja kroonisesti sairaat puheenjohtajat eivät ole tervetulleita ja eivät saa samoja mahdollisuuksia vaalityön tekemiseen kuin muut.  Avoin ja moniääninen keskustelu on tärkeä osa toimivaa demokratiaa, Nieminen sanoo. Yleisradio toimii verovaroin, eivätkä he voi syrjimällä valita ketkä poliittiset toimijat saavat äänensä kuuluviin, hän vielä lisää.

Syrjintää ei tule koskaan hyväksyä ja Yleltä pitää voida odottaa vastuullista toimintaa.

Piraattipuolue on ollut asiasta yhteydessä Ylen pienpuoluetentin tuottajaan ja yhdenvartaisuusvaltuutetun toimistoon. Meille kerrottiin heidän näkevän tässä yhdenvertaisuuden toteutumista loukatun.

Lisätietoja antavat:

Riikka Nieminen
Piraattipuolueen puheenjohtaja
+358 44 555 0910
riikka.nieminen@piraattipuolue.fi

ja

Juho Karvinen
Piraattipuolueen varapuheenjohtaja
+358 50 345 5023
juho.karvinen@piraattipuolue.fi

Artikkeli Yle syrjii vaalitenttiin osallistuvaa puolueen puheenjohtajaa terveydentilan perusteella julkaistiin ensimmäisen kerran Piraattipuolue r.p..